Juurteet-näyttelyn työt käsittelevät suomalaisuutta. Hieman eri tavalla nähtynä ehkä, mutta suomalaisuutta kuitenkin. Lintuhahmoni kuvastavat sisäisiä ajatuksia siitä, millaista on olla suomalainen, joka ei ehkä sopeudukaan joukkoon täydellisesti.
Miettimis- ja haudutteluprosessi otti taas aikaa, mutta kun maalauksia alkoi syntyä, niin sitten niitä alkoikin syntyä oikein vauhdilla.
Käytän alkuvaiheessa aina palettiveistä, jolla saan väripinnan rouheasti kaikkialle. Pidän veitsen jäljestä ja nopeasta värin levittyvyydestä. Maalia kuluu runsaammin, kuin sivellintyöskentelyssä, mutta jälki vaan on kertakaikkiaan silmääni miellyttävää. yksityiskohdissa käytän sivellintä, yleensä aika isoa. Pieniä valonkajoja silmissä tai muita yksityiskohtia teen pienemmällä siveltimellä.
Työskentelen useamman maalauksen kanssa saman aikaisesti. Hyppään työstä toiseen lennossa. Välillä tuijottelen töitä, annan pinnan kuivahtaa ennen seuraavaa maalikerrosta ja makustelen kuvan tarinaa. Kuvan kanssa pitää syntyä keskustelua ja vuorovaikutussuhde, jos sitä ei tapahdu, on kuvassa jotain vikaa. Välillä pitää miettiä useita päiviä kuvan jatkoa, toisinaan taas maalaus syntyy kertarykäisyllä.
Ihanaa kuvausta luomistyöstäsi. Tulen, tietenkin, katsomaan näyttelyä!❤
Hei. Kiinnostava uusi aluevaltaus, josta en aiemmin tiennyt. Olet rohkeasti alkanut toteuttaa tällä tavalla(kin) itseäsi. Uusi ulkoinen habitus ja uusi elämä. Hienoa. Harmi että huomasin näyttelyn vasta nyt…mutta uutta omaa yksityisnäyttelyä odotelless. Värikäs ja rouhea tyylisi miellyttää minua.