Tänään on Juurteet-näyttelyn purku. Olen myynyt puolet esillä olevista maalauksista, ja se on käsittämättömän hieno asia. Tunnen aina onnea, kun joku maalauksista kohtaa ihmisen ja löytää uuden kodin. Muutoin on käynnistymisprosessia. Suunnittelua, tuijottelua, hakemista. Pitäisi mennä ostamaan kiilapuita ja pellavaa. Gessoa on jo ja liimaa. Parasta varmasti aloittaa pohjien tekemisestä. Tunnustellen. Lapsi nukkuu vaunuissaan ja minä juon kolmatta kahvia. Maito pakkautuu rintoihin ja niitä kivistää. Nyt olisi aikaa maalata, mutta en osaa tarttua.

Read More